Tuunaus, trashion, risain, DIY, kustomointi, roskamuoti… Rakkaalle harrastukselle löytyy monta nimeä. Vaatteiden muokkauksesta vanhentuneista uusiksi on tullut jo melko yleistä, mutta silti on vielä monia, jotka eivät ole sitä kokeilleet.

Yksi trashionin eli ”roskamuodin” suomalaisista sanansaattajista on Outi Pyy. Hän jakaa ideoita ja vinkkejä vaatteiden ja asusteiden uudistamiseen Outsapop-bloginsa kautta. Hän on pitänyt blogiaan jo usean vuoden ja tähän mennessä hän on kirjoittanut sinne jo lähes tuhat postausta. Sivulle on klikattu jo yli 800 000 kertaa., joten mistään pikkujutusta ei ole kysymys.

Tunnetuimpia Outin tuunauksista ovat muun muassa massiiviset vetoketjukorut, joitka ovat päässeet jo monen lehden sivuille ja joita on myyty ympäri maailmaa. Niiden lisäksi hän on tehnyt laukkuja bändipaidoista, purkanut marimekon paitoja uudenlaisiksi, tehnyt juhlapuvun kravateista, koruja legoista ja paljon, paljon muuta. Ideoita ja innostusta tällä tuunajalla riittää., mutta mistä on lähtenyt innostus itse tekemiseen ja mistä hän saa kaikki ideansa?

”Ompeleminen oli minulle kauhistus”

Outi ei ollut pienestä pitäen ompeluihmisiä, vaan hänen kiinnostuksensa vaatteiden muokkaamiseen alkoi opiskeluaikoina. Silloin hän alkoi kustomoimaan kirpparilta ostamiaan vaatteita., ja siitä kaikki lähti.

Sitten sattuma puuttui peliin ja Outi päätyi lukion jälkeen opiskelemaan silloiseen Heinola-instituuttiin design-ompelija-artenomin linjalle. ”Siellä opin paljon muun muassa kuosittelusta, ompelemisesta ja eri materiaalien käytöstä. Niistä tiedoista on ollut paljon hyötyä myöhemmin.”, Outi toteaa.

Mutta vaikka Outi on koulutukseltaan ompelija, on kaavoista asti ompeleminen silti aina tuntunut vaivalloiselta. ”Haluan yleensä tuloksia nopeasti, niinpä kustomointi on mielestäni paljon siistimpää. Ymmärrän, että vaatteen tekeminen alusta asti voi olla niin vaikeaa, että se voi täysin lannistaa aloittelijan. Niinpä blogissani yritän kertoa helppoja projekteja, jotka olisivat silti makeen näköisiä. Esittelen myös projekteja, joiden toteuttamiseen ei välttämättä tarvitse ompelukonetta. ”

Outi itsetekemissään vetoketjukaulukorussa ja pitsimekossa

Ei ideoita pöytälaatikkoon

Outi on jakanut blogissaan eteenpäin satoja tee-se-itse-ideoita. Lisäksi hän on tehnyt ja jakanut monta tutoriaalia kaikkine vaihekuvineen. Outin mielestä ideoiden jako ei ole häneltä pois: ”Minulla on tietotaito ja kiinnostus, miksi en siis jakaisi sitä eteenpäin? On vain hienoa, jos jengi oppii luomaan itse omaa muotiaan vinkkieni avulla.”

Outin mielestä on parempi olla keräämättä ideoita yöpöydän laatikkoon. Hän antaa ne mieluummin eteenpäin muidenkin toteutettaviksi. ”Ymmärrän tietysti, että käsityöammattilaiset jotka valmistavat jotain tuotetta elannokseen, eivät halua jakaa eteenpäin ideoitaan ja työtapojaan. Tämä on kuitenkin aivan eri asia, sillä minä en jaa eteenpäin liikesalaisuuksia. Blogini ohjeet on tarkoitettu harrastajille omaan käyttöön.”, Outi jatkaa.

Outin mielestä on joka kerta hienoa kuulla, jos joku on toteuttanut hänen ideansa. Kerran hän sai esimerkiksi kuvia eräältä amerikkalaiselta 65-vuotiaalta rouvalta. Hän oli innostunut Outin tekemästä hiuskoristeesta, joka sisälsi muun muassa vetoketjua ja pitsiä. Hän toteutti pääkoristeen itselleen ja piti sitä sitten ystävänsä juhlissa, josta hän laittoi kuvia omaan blogiinsa. ”On mahtavaa, jos joku innostuu ideastani niin paljon, että toteuttaa sen itselleen!” Outi innostuu.

Sitä paitsi, Outi toteaa, ei niistä kuitenkaan koskaan täysin samanlaisia tule, joten kyse ei varsinaisesti ole kopioinnista. ”Kuvainnollisesti, minä voin näyttää ihmisille miten maalataan taulu, mutta kukaan ei voi kopioida sitä sataprosenttisesti. Ja se on minun mielestäni käsitöiden mielettömän hieno puoli.”

Entä mistä Outi sitten saa kaikki ideansa, joita blogissa esittelee? ”Enimmäkseen huippumuodista”, Outi vastaa. ”Poimin suurten muotisuunnittelijoiden catwalk- kuvista sellaisia trendejä, joita voisi itse toteuttaa kotona, mahdollisesti kierrätysmateriaalista. Saatan inspiroitua pienistäkin yksityiskohdista.”

Outi toteaa, ettei se suuria muotitaloja haittaa, vaikka niitä jäljiteltäisiin. ”Suuret muotitalot eivät häviä senttiäkään, jos joku tekee vähän samantapaisia juttuja kotonaan. Ne markkinoi ihan eri kohdeyleisölle, sellaiselle, joka voi ostaa niitä. Toisekseen, kyse on kuitenkin aivan erilaisesta tuotteesta, sillä eihän kotona tuunattu kirpparisaapas ole sama asia kuin Italiassa teetetty nahkasaapikas. Mutta niille, jotka ei voi ostaa Italialaista merkkisaapasta, voi olla iloa, jos kerron miten samantapaisen voisi toteuttaa.”

”Rakastan repaleista ja käytetyn näköistä”

Outin omia suosikkimateriaaleja ovat muun muassa denim ja vetoketjut. ”Kerään aina mieheni työkavereiden vanhat maaliset farkut ja teen niistä jotain uutta”, Outi naureskelee. ”Tykkään ronskeista materiaaleista. Varsinkin vetoketjut on mun materiaali. Yritän koko ajan keksiä uusia juttuja niistä, ne kun on siitä hyvä materiaali, että niistä voi muodostaa lähes mitä vain. Metalliketjuissa on myös sopivasti rock-henkeä.”, hän jatkaa. Outin vetoketjukoruja onkin nähty muun muassa viimeksi Antti Tuiskun show’ssa Elämä Lapselle- konsertissa.

Vetoketjukorujen lisäksi Outin omia suosikkeja hänen omista tuunauksistaan ovat esimerkiksi iltapuvut sen vaivan ja ajan takia, mikä niihin on mennyt. Mutta myös monet muut jutut, kuten puretut paidat, legokorut ja hiuskoristeet ovat hänelle tärkeitä. ”Usein pienellä työllä voi saada aikaan suuren eron.”, hän toteaa. ”Nämä suuritöiset teokset ja nopeat tuunaukset on vähän kuin eri kategorioita, molemmista löytyy suosikkeja. Välillä on kiva saada jotain nopeasti aikaiseksi, mutta joskus on palkitsevaa keskittyä yhteen juttuun pidemmän aikaa.”

Aikaa itse tekemiseen tietenkin menee, mutta se ei haittaa Outia: ”Monet kysyvä minulta, että kauanko näiden juttujen tekemiseen on mennyt ja miten minulla oikein on aikaa niihin. Mutta jos ajattelee ajan hyötykäyttöä, niin käsitöitähän voi helposti tehdä tv:tä katsellessa tai vaikka baarissa, eli siis samalla kun tekee muita juttuja. Ja voi vaikka järjestää kavereiden kanssa tuunausiltoja, sillä näitä juttujahan on tosi hauskaa tehdä porukalla.”

Ja vaikka käsitöihin menisikin aikaa, niin käsitöiden palkitsevuus korvaa sen. Yksi palkitseva puoli on, kun huomaa oman kehittymisensä. Outi sanoo, että esimerkiksi hänen vetoketjukorunsa tulevat koko ajan monimutkaisemmiksi ja samalla sisäpuolelta siistimmän näköisiksi, joten on hauskaa verrata ensimmäistä versiota ja viimeksi valmistunutta. Samalla hän kannustaa aloittelijoita siihen, ettei ensimmäisellä kerralla synny välttämättä täydellistä, mutta se ei välttämättä haittaa.

Outin kravattimekko tekovaiheessa

Hyvän käsityötuotteen tuntomerkit

Outilla on pitkä kokemus käsityötuotteiden saralta, joten hänellä on monia hyviä vinkkejä siitä, mistä aineksista hyvä tuote syntyy. ”Minulla on joitakin käsityötuotteen suunnitteluun liittyviä sääntöjä, joita toteutan. Niiden avulla hyvien tuotteiden tekeminen on paljon helpompaa.”, hän sanoo.

Outin muistuttaa ensiksi hyvien materiaalien merkityksestä kustomoinnissa: ”Jos puhutaan vaatteista, niin ehdottomasti kannattaa käyttää luonnonmateriaaleja, puuvillaa, villaa, nahkaa, denimiä ja muita. Niistä varsinkin aloittelijan kannattaa lähteä liikkeelle, koska niitä on helppoja käsitellä ja ne antavat anteeksi aloittelijan virheitä.”

Toisekseen hänen mielestään kannattaa yrittää nähdä potentiaalia yllättävissäkin materiaaleissa. Niitä voi käyttää koristeena. Outi kannustaakin innovatiivisuuteen: ”Mikä tahansa käy, vaikka pikkuautot tai vanhat silmälasin kehykset käy! Pitää käyttää luovuuttaan siinä, että näkee mitä niistä voi syntyä.”

Asioiden yhdistelemisessäkin on muutamia sääntöjä, esimerkiksi määrä. ”Yksi perussäännöistäni on, että mikä tahansa asia, mitä on paljon samaa yhdessä, näyttää hyvältä. Esimerkiksi yksi vetoketju t-paidassa ei näytä juuri miltään, mutta jos niitä on viisikymmentä niin se näyttää jo ihan mielettömältä! Miettikää vaikka kun seuraavan kerran menette taidenäyttelyyn, jossa on esillä tilataideteoksia, että kuinka moni niistä perustuu toiston vaikutukseen. Sama juttu se on tässä.”, Outi sanoo.

Outi suosittelee näiden materiaalien hakua kirpputoreilta, sekä sen takia, että se on ekologista, mutta myös siksi, että se tulee halvemmaksi. ”Kirpputorikierroksella kannatta katsoa, mitä tavaraa on paljon tarjolla halvalla, niin että sitä on helppo saada suuri määrä kokoon. Lisäksi kannattaa miettiä hintaa, eli kun tarvitsee paljon jotakin materiaalia niin se ei saisi olla kovin kallista kappaleelta. ”, hän toteaa ja antaa esimerkin: ”Jossain vaiheessa kirpputorit oli täynnä virkattuja pitsiliinoja. Niiden tekemiseksi on joku nähnyt valtavasti töitä, mutta nyt niillä ei ollut mitään käyttöä. Mutta kun niitä on paljon, niin ne kannattaa ottaa, sillä niistä voi saada tehtyä jotain aivan mieletöntä, kun niitä on niin paljon!” Kirpputorien lisäksi hän suosittelee käymään esimerkiksi rautakaupoissa ja erilaisissa erikoisliikkeissä, sillä niistä voi löytää todella hyviä materiaaleja.

Lisäksi Outi muistuttaa värin merkityksestä kokonaisuudessa: ”Mikä tahansa kokoonpano näyttää hyvältä, jos siinä on väri yhdistävänä tekijänä. Jos tavarat eivät ole valmiiksi yhteensopivan värisiä, ne voi värjätä tai maalata. Jos sekalaiset tavarat, vaikka erilaiset pienet lasten leikkikalut, maalaa kaikki kiiltävällä mustalla spraymaalilla, niistä tulee yhtenäisen näköisiä. Eli kun muoto ei ole yhdistävä tekijä niin väri voi olla.”

Otetaanpa esimerkiksi aiemmin mainitut pitsiliinat. Vaikka niitä onkin kirpparit täynnä, niin ne tulevat kaikissa mahdollisissa valkoisen eri sävyissä ja usein muissakin väreissä. Outi vinkkaa, että niitä käyttämällä ei tule välttämättä kovin yhdenmukaista tuotetta, mutta ne voikin värjätä. Jos heittää kaikki liinat pesukoneeseen ja värjää punaisiksi niin tuloksena on monta punaisen sävyä eli väriharmonia, josta voi saada aikaan mahtavan tuotteen.

Kokeileva lähestymistapa

Väriharmoniaan liittyy myös se, että Outi suosittelee hankkimaan materiaalia enemmän kuin mitä tulee tarvitsemaan, jos se vain on mahdollista. ”Esimerkiksi tehdessäni ensimmäinen kravattimekkoani kävin ostamassa fidasta lähes 150 kravattia eli todella monta kassillista. Kun sitten pääsin himaan, tyhjensin ne kaikki lattialle ja aloin järjestelemään niitä värien mukaan. Ne oli noin kaksi viikkoa siellä olohuoneen lattialla, ja aina välillä kävin vaihtamassa joidenkin kravattien paikkaa värisarjassa. Lopulliseen versioon mekosta käytin ehkä vain 60-80 kravattia, mutta koska materiaalia oli tarpeeksi paljon enemmän, saatoin valita niistä juuri ne, jotka sopivat siihen parhaiten. ”

Outi suosittelee kokeilevaa lähestymistapaa. Hänen mielestään on hyvä tehdä erilaisia testejä, sillä niiden avulla voi syntyä todella mahtavia juttuja. Materiaalia voi hänen mielestään käsitellä reilustikin. ”Minun mielestäni on parempi, jos ei heti näe mistä jutuista joku on tehty. Esimerkiksi vetoketjujutuista ei usein heti tajua, että ne ovat vetoketjua, koska niitä on käytetty niin eri tavalla kuin yleensä.” hän sanoo ja jatkaa tarinaa aiemmin kerrotusta kravattimekosta ”Äitini oli katsomassa näytöstä, jossa se oli osana. Hän tuli näytöksen jälkeen kysymään minulta, että missä se kravateista tehty juhla-asu on, eihän sellaista ollut näytöksessä? Minun piti näyttää hänelle, että näytöksessä ollut mekko todella oli kravateista, ne vain olivat niin hyvin väreittäin järjestetty, purettu ja uudelleen yhteen ommeltu ettei sitä huomannut.”, Outi nauraa.

Trashion liikkuu bloggaajalta toiselle. Muotibloggaaja Stella Harasek (blogi Paras aika vuodesta) Outin tekemässä puretussa maripaidassa.

Sehän näyttää kaupasta ostetulta!

Outin mielestä on hassua, että monet ovat tulleet kommentoimaan hänen tuunauksiaan: ”Vau, tuohan näyttää ihan kaupasta ostetulta!” Outin mielestä se on omituista, sillä kyllähän käsintehty on paljon hienompi kuin kauppojen massatuotteet. Vaikka toki Outikin ostaa vaatteita ja muuta myös uutena, niin hänellä on selkeä mielipide siitä, millainen tuotteen tulee olla: ”Hyvä tuote on tehty hyvästä materiaalista, sillä on tarina ja sillä on funktio. Funktiolla tarkoitan tässä sitä, että se on ollut jotain, se on nyt jotain, siitä tulee jotain kun minä en enää käytä sitä.

Outi toivookin, että jos ihmiset tekisivät enemmän itse vaatteitaan, he oppisivat myös arvostamaan sitä, mitä he kaupasta ostavat. ”Viimevuosina on ollut pinnalla yhä halvemman ja kertakäyttöisemmän tavaran trendi. Kun ostaa kaupasta tällaisen tuotteen, sillä ei ole mitään arvoa, vaan sen voi heittää nopeasti poiskin. Kun taas tekee itse jonkin tuotteen ja on nähnyt sen eteen vaivaa, antanut siihen palan itsestään tekemisellään, niin se on paljon arvokkaampi.

Outi käyttää paljon omatekemiään tai kirpparilta ostamiaan vaatteita ja asusteita. Hän sanoo, että saa usein tuntemattomiltakin kommentteja pukeutumisestaa- sekä positiivisia, että negatiivisia. ”Vaatiihan se rohkeutta, mutta kun näyttää tarpeeksi erikoiselta, niin on se vapauttavaakin! Voi laittaa päälleen mitä haluaa, kunhan itse pitää siitä.”, Outi nauraa.

Tähtäimessä kirja

Outilla on koko ajan menossa monia projekteja, ja vielä enemmän olisi ideoita, joita toteuttaa. Pitkän tähtäimen suunnitelmana hän mainitsee, että hänellä on ollut jo pitkään suunnitelmissa trashion- kirjan tekeminen. Ehkä jossain vaiheessa pääsemme siis nauttimaan Outin luomuksista myös kirjamuodossa. Sillä välin kannattaa seurata lahjakkaan tuunaajan tekemisiä blogista. Nähtäväksi jää, mitä kaikkea hän tuleekaan vielä tuunaamaan!

Outin blogi: www.outsapop.com

Stellan blogi: http://www.olivialehti.fi/Tyyli/Tyyliblogi/tabid/66/Default.aspx

Teksti: Virve Sankala, Ohjaustoiminnan artenomiopiskelija (AMK)

Kuvat: Kuvat 1, 2, 3: Jani Pensola kuva 4: Stella Harasek