Aloitimme Taideradan suunnittelun tutustumalla Päivi Viherluodon kanssa Taidemuseon näyttelyyn ja tiloihin.  Tutustumisen lomassa mietimme millaisia rasteja voisimme siellä pitää ja mitkä teokset ottaisimme käsittelyyn. Taidemuseon alakerran näyttely oli nimeltään `Keräilijän sydämellä´ ja se koostui Vexi Salmen sekä Leena ja Kari Niemistön kokoelmista. Yläkerran näyttely koostui helsinkiläisen suurkeräilijä Lars Swanljungin omistamista töistä. Viherluodolla oli paljon kokemusta päiväkotiryhmistä Taidemuseolla ja hyviä neuvoja ja ideoita, myös varoittavia esimerkkejä siitä, miten lapset saattavat museossa käyttäytyä.

Tavoitteenamme oli rakentaa taiderata, joka vastaa esikouluikäisen mielenkiinnonkohteita. Osa teoksista oli mielestämme sopimattomia lapsille ja siksi valitsimme teokset ja siirtymisreitit. Projekti liittyi kurssiin Elämänkulun erilaiset ohjaustarpeet. Yhtä rastia kohden oli yksi päävetäjä, mikä oli tosi tärkeä, että kaikki meistä saisi kokeilla ohjaamista. Kaksi muuta tarkkailevat kelloa ja ryhmää. Työnjako tapahtui hyvin luontevasti. Jokainen meistä valitsi kaksi itselleen mieluista rastia, joiden sisällön suunnitteli. Rintaamme kiinnitimme nimilaput. Ryhmä saapui ajallaan ja se koostui 17 lapsesta ja kolmesta aikuisesta.  Taiderata alkoi omalla esittelyllämme, jonka jälkeen kävimme läpi nimikierroksen. Sitten kysyimme, kuinka moni on käynyt taidenäyttelyssä ja kertasimme museon säännöt: mihinkään ei kosketa, liikutaan rauhallisesti eikä mekasteta.

Ensimmäisellä rastilla `kosketus` oli Olegs Tillbergsin massiivinen teräksestä tehty työ 19942709426, joka oli taiteilijan muisto Estonialle ja sen mukana hukkuneille. Lapset saivat kosketella teosta. Kyselimme lasten tuntemuksia teoksesta, mitä siitä tulee mieleen ja miltä työ tuntuu kädessä. Toisella `tietovisa` rastilla oli Jorma Purasen valokuvakokoelma nimeltään ”The place where compasses all go mad”. Kerroimme teoksessa lyhyesti ja arvuuttelimme lähinnä adjektiivien ja verbien avulla, mikä kuvista voisi olla kyseessä. Esimerkiksi kuvasta, jossa oli luminen vuori olivat vihjeet: kohota, jyrkkä, kiivetä, korkea ja huippu. Käsittelimme vain kolmea kuvaa, sillä kiirehdimme jo seuraavalle rastille. Olimme varautuneet vielä ainakin kolmeen kuvaan. Kolmas `väriympyrä` rasti oli Juhani Linnovaaran ”Maailman valtias” teoksen äärellä. Olimme tuoneet väriympyrän valmiiksi paikalle ja järjestelleet värit oikeille paikoilleen. Ensiksi lapset saivat katsella työtä ja miettiä mitä se voisi esittää. Vastaukset olivat hauskoja ja yllättäviä. Lapset innostuivat huutelemaan omia näkemyksiään.

Neljäs ”tarinarasti” oli yläkerrassa Antti Immosen ”Veistäjän biologiaa” teoksen äärellä. Lapset saivat istua tyynyille kuuntelemaan tarinan. Tarinan päätyttyä keskustelimme lasten kanssa teoksesta, joka oli suuri puinen ympyrä. Viidennellä rastilla mietimme tunteita. Teos oli Kari Cavenin ”Tunteet”. Rasti oli hieman vaikea, koska lapset eivät osanneet tunnistaa tunteita niin hyvin kuin olimme odottaneet. Päiväkodin työntekijöiden avulla saimme kuitenkin aikaan keskustelua eri tunteista.

Lopetimme taideradan Santeri Tuorin videoteoksella ”Bogeyman”. Teos koostui kahdesta videosta, joissa toisessa oli ilmeilevä lapsi ja toisessa koira ruokakupin äärellä. Lapset olivat hyvin kiinnostuneita teoksista ja esittivät rohkeasti omia näkemyksiään ja mielipiteitään niistä. 
Ohjaajat kehuivat rataa ja lapsetkin tuntuivat viihtyneen. Lopuksi kävimme Päivi Viherluodon kanssa läpi palautteen. Kerroimme ensin omista tuntemuksistamme ja sitten Viherluoto kertoi omat näkemyksensä.

Ennen rataa mietimme kovasti, miten esikouluikäinen hahmottaa maailmaa. mitkä asiat hän jo ymmärtää ja mitkä tuntuvat vaikeilta. Tämä oli meille haaste muutaman rastin kohdalla, koska emme halunneet tehdä liian helppoja tai liian vaikeita kysymyksiä. Vaikka monet asiat olisi voinut tehdä toisin, päällimmäiseksi jäi hyvä mieli siitä, että lapset pitivät radasta. Oli tosi mielenkiintoista nähdä miten lapset kohtaa maailmansa.

teksti: Ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelijat: Lilia Repponen, Elina Manninen ja Ida Löppönen

kuvat:  Hämeenlinnan Taidemuseon
kuva-arkisto/Kirsi Soininen.