Elokuva ei ole mikä tahansa toimintaelokuva, vaan Tarantinomainen näkemys toisen maailmansodan päättymisestä. Jo elokuvan alkuteksteissä katsojalle välittyy Tarantinon ominainen tyyli ja tunnelma. Prologin luoma jännite vangitsee katsojan mielenkiinnon ja imaisee mukaansa tarinaan. Mustaakin mustempi huumori sekä ennalta arvaamaton juoni maustavat nerokkaasti usein raakoja toimintakohtauksia, jotka muuten jäisivät mitäänsanomattomiksi. Elokuvan modernin musiikin ja 40-luvun ajan kuvauksen välinen kontrasti antaa kuvaan paikoittain mystisen vivahteen, mikä tuo tarinan lähemmäksi nykyaikaa. Joissain elokuvan kohtauksissa dialogia olisi voinut tiivistää, jolloin tapahtumien välinen jännite olisi kestänyt kohtauksesta toiseen. Cristoph Waltz onnistuu erinomaisesti luomaan roolihahmostaan, Hans Landasta, lipevän mairean natsieverstin, joka älykkyydellään juonittelee vihollisia vastaan. Brad Pitt ei puolestaan istu Paskiaisryhmän komentajan, Aldo Rainen, rooliin.  Hahmo tuntuu liian teennäiseltä muihin roolisuorituksiin verrattuna ja jää tämän vuoksi irralliseksi.

Tarantino on ottanut käsittelyynsä aiheen, jota aiemmin ei ole kuvattu yhtä rohkeasti sekä viihdemäisesti. Mielenkiintoista onkin seurata, millaisen vastaanoton elokuva on saanut maailmalla.

Elokuvan arvostelu: ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelijat  Elina Konttinen ja Heidi Mäkitalo
Kuva: http://www.allmoviephoto.com/