Klikkasin. Ihmisiä ja hälinää, joku vanhempi nainen mussuttaa sämpylää. Mitä tämä on oikein on? Nainen nousee takahuoneen nuorten miesten haastateltavaksi. Ymmärrän englannista jotakin: Susania jännittää jne. Susan Boyle kävelee kuitenkin päättäväisen näköisenä lavalle. Tämähän taitaa olla jokin Idolsin tapainen ohjelma? ”What’s your name, Dolly?” and ”How old are you?” laukaisee Simon Cowell hieman ylimielisenä. Susanin tehdessä parit ”elvikset” lantiollaan, yleisö katsoo säälivästi ja tuomarit toisiaan, huokaisten. Susan kertoo yrittävänsä laulaa: ”I Dreamed a Dream” –laulun. Takahuoneen pojat painavat musiikin päälle.

Ensimmäisten tahtien aikana Susan katsoo lempeästi ja hyväntahtoisesti yleisöä ja tuomareita. Heitä, jotka juuri hetki sitten katsoivat häntä itseään säälien ja päätään pudistellen: ”Voi täti raasua, kun tulee munaamaan itsensä!” Susan seisoo päättäväisenä paikallaan. Nainen tietää mitä on tekemässä ja on hetkessä täysillä läsnä, omana itsenään. ”I dreamed a dream in time gone by” , Susan kajauttaa ensimmäiset sanat täydelle salille. Simonilta kohoaa kulmakarvat, naistuomarilta loksahtaa suu auki ja kolmas näyttää nielaisevan palaa kurkustaan. Yleisö kiljuu  ja taputtaa ihastuksesta. Itseltäni valuvat kyyneleet. Välillä nauran, pudistan päätäni ja nautin. Susan laulaa erinomaisesti, upeasti ja näyttää nauttivan jokaisesta hetkestä itsekin. ”Suurin yllätys, minkä olen kokenut kolmeen vuoteen!”, ”Biggest wakeup call forever!” ja ”Susan, You are tiger!”, vuodattavat tuomarit. Susan saa täydet pisteet. Susan Boyle lumosi Simon Cowellin, mutta teki takuulla suuren vaikutuksen moneen muuhunkin.

You Tuben video sai nopeasti valtavan katsojamäärän ja asia levisi ympäri maailmaa. On helppo samaistua Susaniin, tavalliseen, ehkä vähävaraiseen, normaalia keski-ikää kissansa kanssa elävään naiseen. Lauluvalinta oli erinomainen! Sen lisäksi, että se sopi Susanin äänelle, se toi myös lisää loistoa tulkintaan. Fantinen laulu Les Miserables’ista tilanteesta, kun Fantine on jäänyt rahattomaksi, työttömäksi ja yksin. Tilanne on tuttu niin monelle ihmiselle tänäkin päivänä. Esitys nostatti tunteita.

Videon katsominen herätti myös monenlaisia ajatuksia. Ei liene mitään erikoista siinä, että tavallinen, pienessä kylässä asuva nainen osoittautuu erinomaiseksi laulajaksi. Taiteilijoita ja muita merkkihenkilöitä on ennenkin noussut  hyvinkin vaatimattomista oloista. Perimämme ja synnyinympäristömme eivät ratkaise tulevaisuuttamme, kuten ei rahakaan. Tarvitaan oikeaa asennetta ja hitusen myös onnea matkaan. Kaikkien ei tarvitse Susanin tavoin osata laulaa, mutta valtavia voimavaroja ja kykyjä meistä jokaisesta löytyy. On vain uskallettava antautua mahdollisuuksiin.

”Ensivaikutelma ei koskaan petä!” kuulee monta kertaa sanottavan. Uskotko Sinä ensivaikutelmaan? Susan ainakin heitti vanhan kliseen maanrakoon. Samalla hän näpäytti tuomareita, katsojia ja ehkä meitä jokaista ajattelemaan tapaa, jolla kohtaamme toisen ihmisen. En voi nostaa itseäni muita ylemmäksi, mutta minulla ei ole tarvetta itseni aliarvioimiseenkaan. Jokainen meistä on saanut ihmisarvon jo syntymälahjana, mutta usein unohdamme sen.

Laulu päättyy sanoihin ”Now life has killed the dream I dreamed”.  Lööppien lamauutisten otsikotkin yrittävät tukahduttaa rohkeuden heittäytyä elämään ja unelmiin. Ihmissuhteissakin tulee välillä pettymyksiä ja niistä ei välty jatkossakaan. Otetaan silti riski! Kohdataan heti aamusta itsemme peilissä ainutkertaisena, upeana yksilönä ja samalla tavalla jokainen vastaantuleva ihminen.

Teksti: Pirjo Auvinen
Tradenomi (AMK) –opiskelija  (ohjastoiminnasta hetken? poissaolevana)
Kuva: http://susanboyletalent.com