Mirja Hiltunen, väitös
Lapin yliopisto, taiteiden tiedekunta

Hiltusen mukaan taidetoiminnan avulla voidaan nostaa esiin ympäristöjen ja yhteisöjen erityispiirteitä ja vahvuuksia sekä kehittää niitä aktiivisesti.
– Tehdessään yhdessä taidetta lapset ja ikäihmiset, taiteilijat ja taiteen harrastajat, eri kulttuuritaustoista lähtöisin olevat ihmiset sekä eri alojen, kuten sosiaali- ja terveysalan, koulutoimen ja matkailun ammattilaiset voivat kohdata, jakaa osaamistaan sekä tuoda esille itselleen ja ympäristölleen merkityksellisiä asioita. Yhteisöt voivat myös huomata unohduksiin tai syrjään jääneitä asiantiloja tai ryhmiä, Hiltunen toteaa.

Yhteisöllisen taidetoiminnan lähtökohtana ovat paikkakunnan sosiokulttuurinen ympäristö ja sen traditiot.
– Taiteellisen prosessin aikana ne voivat muuntua. Näin taidetoiminta vaikuttaa myös yhteisön tulevaisuuteen, Hiltunen sanoo. Yhteisöllinen taidekasvatus laajentaakin taidekasvatusta perinteisistä luokkahuoneista ja kouluympäristöistä yhteiskunnan eri sektoreille. Hiltusen mukaan taidekasvatuksen aktiivinen rooli pitää ottaa huomioon kuvataideopettajien koulutuksessa sekä pohdittaessa sitä, mikä on opettajan rooli tulevaisuudessa.

– Taidekasvatus pitää nähdä aktiivisena yhteiskunnallisena vaikuttajana ja taiteen opettaminen yhteiskunnallisena ammattina, joka edellyttää opettajalta sekä vahvaa taiteellista ja kasvatuksellista näkemystä että valmiuksia demokraattiseen vaikuttamiseen. Tutkimuksessa onkin kehitetty tapoja tukea kuvataideopettajaopiskelijoiden valmiuksia tulevaisuuden taidekasvattajina. Opintoihin on liitetty monialaisia yhteisöllisiä taidekasvatushankkeita, jotka opiskelijat suunnittelevat ja toteuttavat, Hiltunen sanoo.

Tutkimus kehittää toimintatutkimukselle luonteenomaisesti sekä yhteisöllisen taidekasvatuksen käytäntöä että teoriaa. Tutkimus tuo esiin keinoja toteuttaa yhteisöllistä taidekasvatusta sekä antaa taidekasvatuksen ja taiteen ammattilaisille, opiskelijoille ja moniammatillisille toimijaryhmille välineitä uusien taidekasvatushankkeiden kehittämiseen. Samalla tutkimus pohtii yhteisöllisyyden käsitettä ja tarkastelee sen rakentumista ja muotoja myös kriittisesti.

Mirja Hiltusen toimintatutkimuksessa yhteisöllistä taidekasvatusta kehitettiin vuosina 2004–2006 toteutetun Utsjoen sivistystoimen Tulikettu-hankkeen sekä vuosina 2000–2006 Pelkosenniemellä toimineen Tunturin taidepajan yhteydessä. Tunturin taidepajassa rakennettiin työvoimapoliittisen nuorisokoulutuksen puitteissa luontoon ja paikalliskulttuuriin tukeutuvia taidetapahtumia sekä kulttuuri- ja elämysmatkailuun liittyviä esityksiä ja tapahtumia. Tuliketussa järjestettiin Utsjoella monialaisen yhteistyön voimin talvisia taideviikkoja, joiden aikana luotiin yhdessä erilaisia teoksia, näyttelyitä ja juhlia. Molemmissa hankkeissa Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen opiskelijoita ja opettajia oli mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa taidetoimintaa.

Tutkimuksessa kuva yhteisöllisestä taidekasvatuksesta rakentuu hankkeiden yhteistoiminnallisen kehittämisen ja toimintaan osallistumisen kautta. Tutkimuksen aineiston muodostavat monimuotoinen dokumentointi, kyselyt ja haastattelut hankkeessa mukana olleille ihmisille, opiskelijoiden raportit ja harjoittelupäiväkirjat sekä hankkeiden viralliset asiakirjat.

lähde: Lapin yliopiston väitössivut