Mikon tavoitteena oli erikoisempi juhlapuku, jossa näkyisi syksyinen tunnelma. Syksystä ensimmäisenä mieleen tuli puusta putoilevat kauniit lehdet ja Mikko halusikin painaa lehtikuviota pukuun. Mikko etsi valmiiksi vihreää pukua, koska vihreä on eläväinen luonnon väri. Valmista pukua ei kuitenkaan ollut tarjolla, joten Mikko joutui etsimään värjättäviä vaatteita. Värjättävän vaatteen pääkriteeri on se, että se on luonnonkuiduista valmistettu. Nykyisten muovipohjaisten kankaiden täyttämillä markkinoilla tämä on haastavaa, mutta puvun osat löytyivät kirpputorilta ja alennusmyynnistä. Hyvin istuvien puuvillaisten housujen lahkeet piti lyhentää ja kauluspaidan napit Mikko vaihtoi muovisista valkoisista metallisiin. Mikko värjäsi vaatteet käsin kahdella eri sävyisellä vihreällä suoravärillä. Ensin hän värjäsi vaaleammalla sävyllä ja huuhtelun jälkeen värjäsi vielä tummemmalla sävyllä. Vaikka hän ei käyttänytkään varsinaisia estomenetelmiä, pyrki Mikko kuitenkin batiikille ominaiseen värien eloisuuteen.

Kun puku oli värjätty, tuli ajatus liivistä mukaan. Liivi lisää puvun juhlavuutta. Kangasta valitteessaan Mikon kriiteireinä oli: ruskea, tukeva, kuviollinen tai kuvioitavaksi soveltuva kangas. Kun kuviollista kangasta ei löytynyt, hän valitsi mokkanahkaa jäljittelevän muovipohjaisen kankaan. Muovipohjaista kangasta kuvioitaessa on otettava huomioon se, että muovisekoitteista kangasta on usein hankala silittää, joten kangasvärejä ei pysty kiinnittämään. Kangasvärit kuitenkin tarttuvat kankaaseen. Koska tarkoituksena ei ollut tehdä pitkäikäistä käyttövaatetta, ei haitannut se, että värit irtoaisivat pesussa.

Liivin kaavat Mikko teki käyttäen kaavojen pohjana vanhaa hyväksi havaittua liiviä. Kaavoja piti pidentää helmasta ja kaula-aukon muotoa muuttaa. Kaavoituksen pohjana oli netistä löytynyt kuva merirosvo-liivistä. Merirosvoliivistä on peräisin myös idea nyörikiinnityksestä. Koska liivi näytti sellaisenaan tavanomaiselta, Mikko huolittteli liivin kultaisella kanttinauhalla. Liiviä valmistaessa syntyi Mikolle idea, että lehdet putoavat liivistä olevasta puusta. Lehtiä Mikko maalasi oikeaan lahkeeseen ja vasempaan hihaan symmetrian rikkomiseksi. Lehtien suunnittelu vei oman aikansa, lopulta Mikko päätyi pähkinäpensaaseen, koska hän druidien puuhoroskoopin mukaan on pähkinäpensas. Samalla muodostui ajatus siitä, että lehdet olisivat ruskan väreissä (vaikka pähkinäpensas luonnostaan muuttuukin ruskeaksi). Hihaan tuli lehtien lisäksi pähkinöitä. Mikko luonnosteli erimallisia lehtiä, valitsi niistä parhaan ja teki siitä isomman version. Tämän parhaaksi havaitun lehden hän piirsin kalvolle ja teki sabluunan. Mikko teki samasta kuvasta sabluunan myös peilikuvana, jolloin lehtiä sai eriasentoon ilman sotkeentumisen vaaraa.

Mikko pohjusti lehtikuviot maalaamalla peittovalkoisella lehtien ja pähkinöiden ensimmäisen kerroksen. Maalaaminen tapahtui kokoajan reunoista sisäänpäin, ettei maalia eksyisi sabluunan alle. Valkoinen pohjakerros saa aikaan sen, että värit näkyvät kirkkaina. Kun pohjamaali oli kuivunuta ja sabluunat taas puhtaat, Mikko maalasi punaista kangasväriä lehden tyvestä ja keltaista kärjestä ja sekoitti värit keskellä. Pähkinät hän maalasi ruskealla kangasvärillä. Kun värikerros oli kuivunut, Mikko maalasi vapaalla kädellä kultamaalilla ääriviivat ja liiviin puun. Puu kuvion hän oli luonnostellut paperille ja siirsi vapaalla kädelle kuvion liiviin.

Solmukkeen ohje löytyi käsityölehdestä ja sen ompeleminen oli Mikon mielestä yksinkertaista. Vyö löytyi kaupasta ja se antoi pukuun omaa jämäkkyyttään. Vyön solki vaihdettiin pronssiseen Ryhmä Rämän solkeen.

Teksti: Johanna ja Mikko Verhiö
Kuvat: Pekka Rajanen