| Säde hyppää
kallion kielekkeeltä
alhaalla lepäävälle sammalkivelle
auringon kääntäessä kylkeään. ,,, |
Mitäpä minä
tässä vain ohikulkumatkalla
ja tuskailen mielessäni
liikenteen haittoja
pyörän selässä istuessa. Te taas siinä seisotte
vuodesta toiseen
ja katselette
kuinka mallit ja merkit
vaihtuvat vuosien mukaan. Oi te suoraselkäiset männyt!
vaikka toinen teistä
jo vähän kumaraksikin ehtinyt. Yhdessä
toisianne aivan lähellä
koette
tuulen ja auringon. Vieretysten kestätte. ,,, Jätät oksalleni tervehdyksesi.
Sinä taas poimit mukaasi
ääneni soinnin,
kun huudahdan iloani. Jaamme aarteitamme.
,,,
|  |
| ihmiset eivät
kummastele
kainostele
ovat
puhuvat
kohtaavat
täällä ei ole kiirettä
sanovat
istuvat vielä. korulauseitta
inhimillisyyden valaisemana kaunistuksenaan
sydämen lämpö ,,, Ihmiselämän sarka
vain kämmenen leveä minua ennen
elettyjen elämien
merkitys näkyy koko matkani
pituudelta Mummi, Ukki, Mummo
Rakkaat
Nyt tietäisin jo enemmän
teillekin kuuluvan
kiitoksen sisällöstä. ,,, |
Mikä on tämä todellisuus
jossa luulemme elävämme? Näkymättömien signaalien verkko
jonka seitinohuet langat
takertuvat meihin
katkovat yhteyksiä
toisiin ihmisiin. Kädet jotka ojentuvat
kohti näppäimistöä
eivät ehdi
auttamaan, nostamaan. Siellä missä
ei ole varaa koneisiin
aika ja ulottuvuudet
ihmisen kokoisina. kauaksi koneista
lähelle viestejä
jotka siirtyvät
kasvoista kasvoihin. ,,, |  |
Runot ja kuvat: Ruut Tevaniemi, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija |
