Musiikkina otteita seuraavista
kappaleista/kokonaisuuksista:
1. Suomalaisia kansansävelmiä huilulla
2. Delibes: Pizzicato (baletti)
3. Bolivialainen kansansatu "Maan synty"
4. Hatsaturjan: Spartacus ja Phyrgia/"Merilinja"
Kesto yhteensä noin 20
minuuttia.
Kuulijan tehtävänä kirjoittaa tarinaa musiikin pohjalta spontaanisti, kynää
nostamatta ja kumia käyttämättä (paitsi hätätapauksessa…). Musiikin herättämistä
mielikuvista lähtöisin oleva teksti. Kappaleiden välissä ei keskustella ryhmässä,
vaan keskitytään itsenäiseen työskentelyyn loppuun saakka. Tekstin kappalejaon
saa tehdä kappaleiden mukaan, mutta ei ole pakko. Viimeisenä annetaan tarinalle
nimi.
Esimerkki yllä olevasta:
KEIJUJEN AAMU
(1) Pikkukeiju hypähteli aamunkosteassa kangasmetsässä pysyäkseen lämpimänä.
Aurinko paistoi vielä niin varoen, kun oli aamuvarhainen. Pikkukeijun ohuet,
läpikuultavat siivet eivät kylmiltään kantaneet, ja hän tunsi itsensä heikoksi.
(2) Vähän rotevampi keiju tanssahteli paikalle. Tällä keijulla oli aika reitevät
jalat, joissa riitti voimaa korkeaankin hyppelyyn. Iso-Keijun siivetkin olivat
paljon vahvemmat ja vihertävät väriltään.
(3) Myös peikot möyrysivät luolistaan katsomaan, mitä syötävää aamukaste tarjoaisi.
Nähtyään typerännäköiset keijut he alkoivat haastaa riitaa. Mitä te täällä hyppelehditte?
Tämähän on meidän murkina-aluetta! Alkoi taistelu yhden peikon ja Iso-Keijun
välillä. Keiju pystyi väistelemään helposti siipiensä ansiosta ja kankea peikko
väsyi pian. Tanner tömisi, kun loputkin peikot alkoivat jahdata Iso-Keijua.
Iso-Keijun siivet vain humisivat, kun hän lensi peikkoja pakoon. Pikkukeiju
oli suojautunut sammaleeseen ja uskaltautui ympäristön hiljetessä kurkistamaan
suojastaan. Hän oli taas yksin ja tunsi olonsa avuttomaksi ja suojattomaksi.
Vain Iso-Keijun sukkahousut lojuivat enää sammaleella. Maa alkoi taas vavahdella,
ja pikkukeiju pelästyi. Mutta se olikin vain Iso-Keiju, joka oli eksyttänyt
peikot ja palasi hakemaan hötäkässä hukkuneita sukkahousujaan.
(4) "Voi, luulin, etten koskaan enää näkisi sinua, Iso-Keiju", pikkukeiju huokasi
helpottuneena. Iso-Keiju puki ylleen sukkahousut, tarttui pikkukeijua kädestä,
ja he aloittivat yhdessä aivan uuden tanssin.
Lopuksi keskusteltiin hieman kaikkien tarinoista ja niiden synnystä. Suurin osa ryhmäläisten tarinoista myötäili samantapaista kaavaa; alussa herkkä aamu, metsä/luonto, keskellä joku hässäkkä/riehaantuminen/katastrofi ja loppu hempeän imelä. Tärkeää musiikin käyttämisessä tarinan synnyttämänä on, ettei käytä kappaleita, joissa on sanat tai sanallista laulua. Se johdattelee ihmisen mieltä liikaa ja täten katkaisee mielikuvitukselta siivet.